Laitoin ensimmäistä kertaa syyslannoitetta omalle pihalle. Haaveissa on kasvien parempi talvehtiminen sekä marjapensaiden ja omenapuiden parempi sato. Tai no, jos satoa tulisi edes. Omena- ja päärynäpuumme ovat olleet maassa vasta vuoden, joten satoa ei vielä ole tullut ollenkaan.
Tänä vuonna kokeilin siis ensimmäistä kertaa syyslannoitusta puutarhassa. Ajatuksena on katsoa, auttaako se kasveja talvehtimaan paremmin ja näkyykö vaikutus ensi vuoden kasvussa ja sadossa.
Mutta ehdinkö vielä? Lähdimme kesällä kiertämään Norjaa ja kun palasimme, pihakoivun lehdet ovat kellastuneet ja pudonneet osittain jo maahan. Voiko syyslannoitteen vielä antaa elokuun lopulla?
Luonnonmukainen lannoitus on ollut lähtökohtani
Lannoittamisessa olen suosinut lähinnä kanankakkaa keväisin. Kun yhtäkkiä minulla oli toistakymmentä pionia, niin niiden hoitamista opetellessani tutustuin luujauhoon. Muutoin suosin luonnonmukaista lannoitusta ja maanparannusta.
Haluan suosia luonnonmukaisia tapoja, koska ne tuntuvat puutarhassani järkeviltä. Lisäksi tällaisiin ratkaisuihin on päädytty myös budjettisyistä: kaikkea ei tarvitse ostaa kaupasta ja osan puutarhan ravinteista ja maanparannusaineista voi tuottaa itse.
Lähtöajatuksena puutarhanhoidossa on, että lannoituksen ja maanparannuksen olisi hyvä olla mahdollisimman luonnonmukaista. Mitä se käytännössä tarkoitta? Nurmikkoa ajettaessa nurmikosta lähtevä silppu jätetään nurmikolle. Mukaan on kylvetty typpeä sitovaa apilaa, jonka pitäisi lannoittaa tällä tavalla myös nurmea.
Tällä tavalla toimiessa on kuitenkin tärkeää, että nurmi leikataan melko usein, ettei isoja läjiä nurmikon leikkuujätettä jää nurmikolle. Nämä isot läjät voivat häiritä nurmikon kasvua. Apila nurmikon seassa on tärkeä myös muista syistä. Se on tärkeä pölyttäjäkasvi. Aiheesta voi lukea lisää esimerkiksi Luontoportista täältä.
Toiseksi ajatuksena on ollut, että kaikki mikä tulee tontilta, sinne se jää. Esimerkiksi oksasilppua ja puiden lehtiä kompostoidaan. Oksasilpun maatuminen kestää kauan, mutta ennen sitä voi käyttää esimerkiksi katteena tai maanparannuksessa.
Oksasilpun maatuminen kestää kauan, mutta karkeana orgaanisena aineena se voi lisätä maan ilmavuutta. Ilmavuus taas vähentää juurten mätänemistä. Lisäksi ajan lehtien päältä ruohonleikkurilla, jolloin sekin silppuuntuu nurmikon sekaan ja maatuu jo vuodessa.
Kaikkea puutarhajätettä ei voi kierrättää omalla pihalla
Pihallamme kasvaa paljon puita. Tällä hetkellä eniten lehtimassaa kasvattaa vaahtera, koivut sekä pihlajat. Kaikki lehtimassa ei millään voi jäädä maahan. Lehtimassasta tulee muuten luonnon omaa katetta ja nurmikko kuolee sen alla. Tällä tontilla on siitä syystä mielestäni tarpeellista haravoida. Varsinkin vaahteranlehdet ovat isoja ja niistä tulee nopeasti liian isoja lehtimassoja, jotka tukahduttavat nurmikon.
Perennapenkeistä en haravoi. Siirtelen lehtiä perennojen väleihin ja siellä se toimii luonnon omana katteena, joka kompostoituu sinne ihan luonnollisesti. Tärkeintä kuitenkin on mielestäni se, ettei perennoja hautaa lehtimassojen alle. Tässä minua auttavat perennojen varret, jotka kuollessaan jäävät törröttämään. Niiden päälle eivät lehdet osu. Muiden perennojen kohdalla siirrän lehdet siihen viereen käsin, jotta perennat eivät tukahdu.
Samoin teen keväisin perennojen varsille. Katkon perennojen varret ja siirtelen ne perennojen väleihin. Maatuessaan ne ravitsevat kasvua. Tästä voi tosin olla montaa mieltä, sillä kompostoituessaan kuollut kasvusto voi haitata kasvua ja kaikista parasta olisi, jos kompostoi ensin lehtiaineksen kompostissa. Parasta olisi, jos lisäisi perennojen juurelle suoraan kaksi vuotta kompostoitunutta multaa. En kuitenkaan kannusta laittamaan hirveitä määriä kuolleita kasveja perennojen juurille. Kohtuus tässäkin!
Rikkaruohot luonnonmukaisena lannoitteena
Perennapenkkejä kitkiessä yleensä heitän rikkaruohot nurmikolle. Rikkaruohojen juuret kuivuvat siinä nurmikon pinnalla ja kun koittaa aika nurmikon leikkuulle, ne silppuuntuvat nurmikon lannoitteeksi.
En itse anna pahimpien rikkaruohojen koskaan kukkia. Tai ainakin tämä on pyrkimys. Rikkaruohojen kukkia ja siemenkotia ei kannata laittaa nurmikolle tai edes kompostiin, jos niistä haluaa päästä eroon. Joskus komposti ei lämpene tarpeeksi ja siemenet eivät tuhoudu kompostissa.
Pahimmat rikat vien kompostiin ja osan jopa roskikseen leviämisen ehkäisemiseksi. Joidenkin ärsyttävien rikkakasvien kohdalla olen päätynyt toimimaan niin, että jätän juurakot kuivumaan ja kuolemaan kivien päälle.
Tällä tavalla ei kuitenkaan voi toimia, jos kitkettävää on paljon. Jos esimerkiksi nurmikolle jää läjä rikkaruohomassaa pitkäksi aikaa, niin edelleen, nurmikko kuolee alta. Tätäkin on tullut tehtyä isojen istutusalueiden kunnostuksen yhteydessä, kun isoja kasoja juuria ja rikkaruohoja on pitänyt pakosta kasata nurmikolle. Kokemuksella voin sanoa, että heinä kuolee ja rikkaruohot eivät.
Jos rikkaruohomassa tappaa heinän, multa pitää haroa mullokselle ja nurmikko pitää kylvää uudelleen. Jos ei halua että linnut ja sade vievät nurmikon siemenet, suosittelen lisäksi haromaan nurmen siemenet kevyesti mullan sekaan -tai meidän tapauksessa nurmen ja apilan siemenet.
Kun luonnonmukainen ravinteiden kierrätys käy ylivoimaiseksi
Omakotitaloon muuttaessa ajattelin, että leikatuista oksista tulee hyvää oksasilppua moneen eri käyttöön: maankatteeksi ehkäisemään rikkakasvien kasvua ja pidättämään kosteutta, kompostiin kuivikkeeksi, mullan sekaan maanparanteeksi sekä kohopenkkeihin mullan ja lehtien alle. Silppusin jopa käsin puutarhasaksilla oksia. Budjetti ei vielä tähän mennessä ole taipunut isompaan oksasilppuriin, joten piti muka käsin silputa.
Piha on kuitenkin iso ja leikattavia oksia ja puita on joka vuosi paljon. Ranne ja puristusvoima ei kestä, jos silppuan kaiken käsin. Lisäksi aika ei millään riitä kaikkien oksien silppuamiseen. Pieni halpa oksasilppuri ei pure isompiin oksiin, joten käytännön pakosta pihaa siistittäessä tulee monta peräkärryllistä oksia.
Puutarhajätettä tulee keväällä, kesällä ja syksyllä. Eri pensaat leikataan eri aikoihin ja karsimista tehdään milloin jaksetaan. Lehdet pystymme kompostoimaan onneksi omalla pihalla. Kaiken lisäksi joka vuosi rohkenemme leikata lisää, kun leikkaamiseen tulee kokemuksen kertyessä varmuutta. Aika mielenkiintoista, että miten tähänkin asiaan tulee kasvaa ajan kanssa, että uskaltaa toimia.
Miksi päätin kokeilla syyslannoitusta?
Vaikka olen pyrkinyt hoitamaan pihaa mahdollisimman luonnonmukaisesti, päätin tänä vuonna turvautua ensimmäistä kertaa syyslannoitukseen. Haluan kokeilla, parantaako se ensi vuoden kasvua ja satoa.
Halutessasi voit lukea lisää lannoittamiseen liittyen englannin kielellä New Hampshiren yliopiston artikkelista täältä. Lannoituksen ajoitusvinkkien kanssa kannattaa olla varuillaan lähteeseen liittyen, koska oletettavasti Suomessa syksy tulee aiemmin ja syyslannoite tulee antaa aikaisemmin.
Kun pihalta viedään vuosien ja vuosikymmenten aikana paljon kasvustoa ja puutarhajätettä pois, samalla tontilta poistuu myös niihin varastoituneita ravinteita. Näin käy varsinkin silloin, kun kasvustoa raivataan yhtäkkiä paljon, eikä kaikkea raivattua puutarhajätettä pystytä millään käyttämään omalla pihalla uudelleen.
Kevätlannoituksen jälkeen olen huomannut, että sammaleen määrä nurmikolla on vähentynyt. Mietinkin, että toimiiko myös syyslannoitus. Tuleeko parempaa satoa, väheneekö sammal entisestään ja paraneeko talvenkesto?
Ehdinkö vielä syyslannoittaa elokuun lopulla?
Syyslannoitteen koostumus on kuin pieniä kivenpalasia. Ne oli mielenkiintoista heittää marjapensaiden ja omenapuiden juurille. Syyslannoitepussin lopun nakkelimme nurmikolle.
En vielä tiedä vielä, olinko näin elokuun lopussa liian myöhässä. Osa pihan kasvustoista on jo kellastunut, joten ajoitus jäi vähän arveluttamaan. Tänä vuonna tämä onkin enemmän kokeilu kuin tarkkaan suunniteltu puutarhatoimenpide. Ensi vuonna olen taas kokemusta rikkaampi.
Kesällä huomasin nurmikon värissä eroja niissä kohdissa, joihin olin kevätlannoitetta laittanut. Ihanan vihertäviä kaaria kohdissa, joihin oletettavasti olen kevätlannoitetta heittänyt! En tosin tiedä, että olinko näin elokuun lopussa myöhässä syyslannoituksessa. Osa pihan kasvustoista on jo kellastunut.
Nyt syyslannoitus on kuitenkin levitetty. Jään seuraamaan, että onko sillä vaikutusta. Talvehtivatko kasvit paremmin? Tuleeko parempaa omenoista ja marjapensaista enemmän satoa? Saammeko kenties ensimmäiset omenat ja päärynät?
Ja miten nurmikko – näkyykö syyslannoituksen jälkeen samanlainen ero kuin kevätlannoituksessa, jolloin nurmikkoon ilmestyi niitä ihania vehreitä kaaria?
Tämän syksyn jälkeen olen ainakin yhtä kokemusta rikkaampi. Ehkä ensi vuonna tiedän jo paremmin, että tarvitseeko puutarhamme syyslannoitusta vai riittääkö meille jatkossa luonnonmukainen ravinteiden kierrätys.
Lue muut puutarha-aiheiset artikkelini täältä:
Vastaa