Jatkuva kitkeminen on ärsyttävää, eikä aikaa jää puutarhasta nauttimiseen. Tämän takia rakennan kestäviä ratkaisuja pihan hoitamisen minimointiin. Olen istuttanut paljon maanpeittoperennoja, jotka vähentävät kitkemisen tarvetta pihallani.
Listasin tähän 8 parasta maanpeittoperennaa ja omat kokemukset kasvien luonteesta ja leviämisestä. Ensimmäiset vuodet vaativat työtä ja kärsivällisyyttä, mutta ajan kanssa huolellisesti valittujen kasvien kanssa työmäärä helpottuu.
1. Tuoksukurjenpolvi – helppo maanpeittoperenna puolivarjoon
Tämän helposti leviävän maanpeittoperennan valitsin haastavaan paikaan syreenipensaan alle puolivarjoon.
Halusin paikkaan aluksi pensaan, mutta matala ja tiivis varjossa menestyvä pensas, joka myös kukkii, on haastavaa ja kallis saada. Lisäksi multatilaa on vain vähän. Tähän mennessä pieninä taimina ostetut tuoksukurjenpolvet ovat kasvaneet mättäiksi, mutta en ole huomannut leviämistä. Kaksi taimea kitui eikä koskaan lähtenyt kunnolla kasvamaan. Lopulta linnut veivät loputkin niistä kahdesta. Suurin osa on kuitenkin vielä tallella, kasvaa hyvin ja haaveissa on, että ne vielä leviävät vuosien saatossa. Kasvupaikassa on multaa melko vähän. Ja lisäksi joka yö linnut ahkeroivat ja levittävät sitä vähääkin multaa ympäriinsä. Tuoksukurjenpolvet ovat kuitenkin elossa ja olen tähän mennessä tyytyväinen valintaani.
2. Taponlehti – tiivis maanpeittoperenna varjoon
Taponlehti viihtyy varjossa. Tätä maanpeittokasvia on täytynyt haluta kovasti, jotta sen saa omalla pihalla pitää. Juurtumisen jälkeen maanpeittoperenna on kuitenkin helppohoitoinen perenna.
Ostin kasvin toiselta perennaharrastajalta ja irrottelin suuresta taponlehtimättäästä vedellä ja apukäsien kanssa koko illan kymmeniä taimia irti. Kymmenet avojuuriset taimet piti heti istuttaa maahan. Tärpättimäinen haju, joka katkenneista juurista tuli, ei ihan heti unohdu. Ensimmäisen kuukauden aikana taimia on revitty joka yö juurineen maasta irti. Osa taimista on kuivunut, ja luulen että ne eivät enää lähde kasvamaan kaikkien uudelleenistutusten jälkeen. Osa taimista on kuitenkin juurtunut tiukasti maahan kiinni. Linnut ovat kaivaneet pikkutunneilla taimien vierestä, mutta ne eivät enää hievahda. Voimakkaat juuret ovat työntyneet maan sisälle. Varjopenkissä taponlehtien, saniaisten, kuunliljojen, syyskimikin ja sormivaleangervon lehtivärien ja muotojen vuorottelu on yhä mahdollista. Taponlehden kasvuston seassa ei pärjää mikään muu, joten tulevaisuudessa siitä kohtaa ei varmasti tarvitse kitkeä, missä sen saa kasvamaan.
3. Varjoyrtti – kestävä maanpeittoperenna varjoisalle kasvupaikalle
Varjoyrtti on varjoisen paikan hitaasti leviävä ja helppohoitoinen maanpeittoperenna. Minua ei kiinnosta kyykkiä kovin monta vuotta pensaan juurella varjon puolella kitkemishommissa, joten yhteen kohtaan ostin toiselta perennaharrastajalta varjoyrttiä.
Varjoyrttiä saa myös vihreävalkoisena variegataversiona, mutta en ole niitä löytänyt kaupoista tai toisilta harrastajilta silloin, kun olen ollut ostohousut jalassa. Varjoyrtti lukemani mukaan pärjää samassa paikassa pitkään ja ajan kassa leviää. Varjoyrtti on hieman korkeampi peittoperenna kuin taponlehti. Tätä taimea olen kastellut, mutta en ole tehnyt muuta. Näyttää hyvinvoivalta minimaalisella hoidolla, mutta kestää aikaa, ennen kuin alkaa levitä.
4. Kuunlilja – näyttävä maanpeittoperenna varjoon ja puolivarjoon
Kuunlilja on kestävä varjon ja puolivarjon maanpeittoperenna. Kasvilla menee muutama vuosi upean lehtimättään kasvattamiseen.
Tähän omakotitaloon muuttaessa tontilla ei ollut yhtään kuunliljaa. Nopeasti laskettuna niitä on nyt noin 88 kappaletta, joista tietenkin voisi vielä taimia jakaa. Voisi siis sanoa, että olemme ahkeroineet kuunlijojen parissa! Kuunliljoja on perennapenkkien reunoissa, vaaleampina ja valopilkkuna varjopenkin keskellä.
Kuunliljoja löytyy ainakin sinertävinä, vihreinä, valkovihreäkirjavina, valkoisina, suippolehtisinä ja kellertävinä. Kaikkia näitä ei meillä ole, mutta suosittelen kovasti kuunliljoja maanpeittoperennoiksi. Kuunliljoja istuu myös pihlajan juuressa. Vointi ei ole kaikista paras, mutta kasvat ja rikkaruohoja ei ole. Niistä saa erinomaisia istutusryhmiä varjoon ja puolivarjoon. Kuunliljat ovat yleensä kestäviä perennoja, jotka tekevät vahvan juurakon. Lehdet jätän syksyllä niille sijoilleen, jotta ne maatuvat ja kuunlilja saa niistä ravinteita seuraavan vuoden kasvuun.
5. Keijunkukka – värikäs maanpeittoperenna perennapenkkiin
Keijunkukka on mahtava lehtimätäs puolivarjoon ja varjoon ja sitä saa monissa eri väreissä. Meillä kasvi kasvaa jopa auringossa.
Tätä kasvia ei kasvateta yleensä sen kukinnon takia. Poikkeuksena mielestäni korallikeijunkukka, jossa on mykistävän punainen kukinto. Olen nähnyt Suomessa korallikeijunkukkien siemeniä tarjolla, joten niitäkin on mahdollista saada edullisesti itse kasvatettuna. Keijukukista tulee kaunis lehtimätäs, mutta se ei sinällään leviä maavarrella tai rönsyjen avulla. Kaupoissa näkyy olevan vaikka minkä näköisiä keijunkukkia tarjolla ja syksyn alennuksista niitä on tarttunut meillekin lisää. Näitä innostuimme kasvattamaan siemenistä, joten taimia on tällä hetkellä maahan istutettuna 22 kappaletta ja muutamia vielä taimikasvatuksessa. Kasvi viihtyy varjossa ja puolivarjossa. mutta meillä myös auringossa. Lehtien väri vaihtelee kasvupaikan mukaan. Keijunkukkamättäiden välissä eivät mahdu rikkaruohot kasvamaan. Ja perennapenkki saa kaipaamaani väriä koko kesän. Täydellistä!
6. Esikko – aikaisin kukkiva maanpeittoperenna kevääseen
Esikkoa voi käyttää lajista riippuen maanpeittoperennana auringossa tai puolivarjossa.
Suuren istutusalueen reunassa kasvaa keltainen kevätesikkorivi, josta tulee keväällä toivottua kukkaloistoa. Kevätesikolle ei ole paras paikka aurinkoinen rinne, niin kuin meillä. Kasvi kuitenkin kasvaa ja siementää kovasti, joten joka kevät saamme nauttia kukkaloistosta. Haaveena on vielä yhdistää kevätesikot kurjenpolvien kanssa, jolloin kurjenpolvet tulevat kevätesikoiden päälle suojaten suurimmalta paahteelta keskikesällä ja kukkivat sen jälkeen, kun esikoiden kukinta on jo ohi.
Uudempaan penkkiin laitoimme kirsikkapuun juurelle violettia pihaesikkoa, jonka on tarkoitus ehkäistä rikkaruohojen kasvu. Kirsikkapuu on perennapenkissä, joten päädyimme kokeilemaan matalaa perennaa siihen kohtaan. Paras ratkaisu se ei varmasti ole, koska pienen kirsikkapuun alusta olisi paras olla kokonaan kasviton tai pelkästään katettu. Päätimme kuitenkin laittaa tämän matalan perennan siihen kohtaan, koska pelkkä kate keskellä perennapenkkiä näyttäisi hassulta.
Pihaesikko taistelee kirsikkapuun alla voikukan ja vuohenkellon kanssa, joten tehtävä on perennalle haastava, mutta ei varmasti mahdoton!
7. Hopeatäpläpeippi – nopeasti leviävä maanpeittoperenna varjoon
Tämä maanpeittoperenna pärjää varjossa ja leviää rönsyjen avulla.
Meillä se kasvaa kuunliljojen ja jaloangervojen kanssa suuren istutusalueen varjopuolella. Violetti kukinto ja vaaleat lehdet tuovat väriä ja valoa istutusalueeseen. Kasveja ostimme viime vuonna kolme ja jo heti ensimmäisenä vuonna ne tekivät kauniin maton perennapenkkiin. Tänä vuonna kasvi on arvelujeni mukaan kärsinyt hieman kuivuudesta, koska osa lehdistä on hieman rusehtuneet. Lehdet näyttävät kauniilta näyttää silti. Olemme tehostaneet kastelua, kuivan kauden aikana. Aurikoiseen paikkaan en tätä kasvia suosittele.
8. Rönsyansikka – monipuolinen maanpeittoperenna aurinkoon ja varjoon
Kaikista parhaimmaksi maanpeittoperennaksi listaan rönsyansikan. Vihreä matala kasvi varjoon, aurinkoon, märkään ja kuivaan. Kukkii keväällä keltaisin lehdin ja herää aikaisin keväällä vehreyttäen kukkapenkin.
Ostin tätä maanpeittoperennaa tänä vuonna lisää. Viime vuonna istutettu kasvusto on ihana vehreä ja matala matto. Yhdesti kuivan jakson aikana kasvin lehdet näyttivät voimattomilta, joten kastelin sitä. Huono puoli tässä kasvissa on se, että haluaisin sitä pihaa kiertävän aidan tyveen ja siihen tarvittaisiin useampi sata taimea. En pysty ostamaan niin montaa!
Mikä maanpeittoperenna sopii omalle pihallesi?
Jos etsit maanpeittoperennaa, valinta kannattaa tehdä sopivan kasvupaikan mukaan. Listaan tähän omalla pihallani kasvavia maanpeitekasveja ja niille suotuisia kasvupaikkoja. Mukana on myös muutama muu kasvi, joita ei ole tekstissä mainittu, mutta jotka kasvavat pihallani hyvin.
Varjoon: Hopeatäpläpeippi, kuunlilja, taponlehti, varjoyrtti, rönsyansikka, keijunkukka, vuorenkilpi.
Puolivarjoon: Tuoksukurjenpolvi, kuunlilja, keijunkukka, kevätesikko, rönsyansikka, vuorenkilpi.
Aurinkoon: Pihaesikko, rönsyansikka, ajuruoho, vuorenkilpi, matalat rönsyävät maksaruohot.
Maanpeittoperennat eivät kuitenkaan ole oikotie helppoon pihaan ja perennapenkkiin. Niin kuin kuvista näkyy, moni kasvi ei vielä peitä maata halutulla tavalla. Rikkaruohoille altista paljasta maata on näkyvillä ja rikkaruohoja tarvitsee kitkeä, kun taimet ovat pieniä.
Matkan varrella on tullut myös yllätyksiä, kuten uusista istutuksista kiinnostuneet pihan eläimet, jotka ovat syöneet, repineet ja katkoneet taimia. Tällä mittakaavalla tapahtuvaa jatkuvaa tuhoamista en olisi ikinä uskonut käyvän. Kuitenkin, kun maanpeittoperennat kasvavat täyteen mittaansa, ne vähentävät kitkemisen tarvetta ja tekevät vuosi vuodelta pihasta helppohoitoisemman.
Muut artikkelini löydät täältä:
Suti, saha ja sokeri 
Jätä kommentti