Perennojen siemenkylvöt
Alkuvuodesta kylvin perennojen siemenet taimikasvatuslaatikkoon kasvivalon alle. Suihkuttelin taimia päivittäin, jotta hentoiset alut pysyisivät tasaisen kosteina. Ensimmäisten lehtiparien ilmestyttyä siirsin taimet omiin ruukkuihinsa kasvihuoneeseen kasvamaan.
Kun kasvit olivat vahvistuneet tarpeeksi, istutin ne uudistettuun perennapenkkiin. Pian alkoi kuitenkin tapahtua kummia. Taimia ilmestyi vääriin paikkoihin, ja osa makasi maassa juuret taivasta kohti.
Suunnittelin ja toteutin uudistetun perennapenkin reunaistutukset huolellisesti. Edessä kivikkosuopayrtti, joka valuu kivimuuria pitkin alas. Sen jälkeen reunassa keijunkukka, jonka vieressä molemmin puolin kesäpikkusydän.
Jostakin syystä uudistettu perennapenkki on myös kuusiaidassa asustelevan harakan leikkipaikka. Näin ohimennen kauppaan lähtiesssä, kun harakkaemo syötti poikasta kuusiaidan päällä. Siinä vaiheessa ajattelin, että kappas, iloisia perheuutisia harakkaperheestä! Myöhemmin olemme huomanneet perheen nuorimmaisen osallistuvan pihallamme perennaleikkiin.
Eräänä iltana huomasin että tulipunaisena pilkistävä keijunkukan taimi makasi juuret paljaana istutuskohdan vieressä. Sama kohtalo näytti kohdanneen myös seuraavaa keijunkukkaraukkaa. Kasvit näyttivät ilmeisesti niin mielenkiintoisilta että ne on kiva irrottaa juurineen ja jättää siihen viereen. Yritin kyllä istuttaa ne takaisin. Kuukausien kasvatustyö on mennyt hukkaan.
Siivekkäät puutarhasuunnittelijat
Toisessa kukkapenkissä mansikan kokoiset mesikasvipallerot löytyvät milloin mistäkin ja istuttelen niitä sitten takaisin paikoilleen. Yksi pieni maksaruoho ei pärjää meillä. Se on kiva repiä ja siirrellä eri paikkoihin. Aluksi luulin että vika on itsessä. Että keskeltä revitty maksaruoho kasvaa huonosti, mutta kun palaset löytyivät eri paikoista ja jatkoivat kasvuaan ihan toisaalla, niin epäilykset heräsivät. Lopullinen ymmärrys tilanteeseen tuli, kun mansikoita löytyi sieltä täältä ja niissä oli selvästi nokkimisjälkiä.
Verkko suojaa nyt mansikoita, mutta perennapenkin suhteen olen luopunut täydellisyyden tavoittelusta. Joskus puutarhan voi suunnitella tarkasti, mutta meidän tapauksessa siivekkäät puutarhasuunnittelijat vaikuttivat lopputulokseen enemmän kuin olin ajatellut.
Varjopenkin mysteerituholaiset
Saagan seuraava osa saapui sen jälkeen, kun olin perustanut varjopuutarhan toisaalle. Ostin puutarhaharrastajalta ison juurakon taponlehteä, jonka jaoin huolellisesti kymmeniin pikkutaimiin. Istutun taimet uuteen penkkiin, mutta pian pikkutaimet oli revitty juurineen irti. Istutin ne uudelleen ja seuraavana päivänä taimet oli taas revitty. Lisäksi vasta keväällä istutettuja saniaisia on katkottu juuresta asti kokonaan ja mullassa on jatkuvasti pieniä uusia kuoppia.
Avauduin epätoivoissani asiasta seuraajilleni somessa videolla ja syyllisiksi on arvuuteltu ainakin mäyrää, kurkea, varista, rastasta, siiliä, jänistä, kyyhkyjä, poroa, kauriita, supikoiraa, myyrää, fasaania ja ihmistä. Sain ohjeen laittaa päälle harsoa, vaikka joillakin linnut niitäkin siirtelee. Lintuverkkoa ja rautakoria ehdotettiin myös. Sain jopa kuvan kurjesta kasvimaalla! Ei tulisi minullakaan ihan heti mieleen että kurki tonkii kasvimaan pilalle.
Kaikista syvimmältä kirpaisi se tieto, että joku toinenkin on haaveillut samanlaisesta taponlehtimatosta vuosia ja aina joku on repinyt taimet irti maasta. Kouraisee syvältä ajatella, että kaiken kastelun, kitkemisen ja hoitamisen lisäksi joku nappaa huvikseen taimet juurineen maasta. Ehkä vähän lämmittää tieto siitä, että en ole yksin. Muillakin on samanlaiset taistelut meneillään omissa puutarhoissaan.
Lääkkeeksi tähän tilanteeseen ensi alkuun annoin uudelleen istutetuille taimille vettä ja ripustin kiiltäviä ja roikkuvia linnunkarkottimia. Luulisin, että harsoa siihen on vaikea laittaa, koska samassa penkissä on korkeampia kuunliljoja. Lisäksi sain idean, että annan olla siellä rikkaruohoja, jotta oikeat taimet eivät niin erottuisi mustan mullan seasta. Vaikka toisaalta rikkaruohot saattavat viedä voimaa istuttamiltani perennoilta. En edelleenkään tiedä, että kuka on syyllinen, mutta sen tiedän, että katkottujen saniaisten kohdalla on myös pensasaidassa reikä. Sieltä mahtuu pieni eläin kävelemään meidän pihalle. Mutta ei kuitenkaan poro, kauris tai muu isompi eläin.
Tästä keväästä olen kuitenkin oppinut, että pihaa ei voi yksi ihminen suunnitella. Väliin tulee muitakin odottamattomia suunnittelijoita kuten lintuja, jäniksiä, fasaaneja ja joillakin jopa poro tai kurki. Ja näitä puutarhasuunnittelijoita on pakko kuunnella.
Lue muut artikkelit täältä:
Suti, saha ja sokeri 
Jätä kommentti