Varjon puoleisella pihalla oli kauan kompostit keskellä pihaa. Niiden takana oli hoitamaton pusikko. Varjopihalla asusteleva puu kurotteli juurillaan mehevään maatuneeseen kompostimultaan. Siirsimme kompostit siististi varaston seinän vierustalle, raivasimme pusikon ja istutimme paikkaan apilaa ja nurmea.
Hoitamattomasta pusikosta varjopuutarhaksi
Pihan laittaminen ei kuitenkaan aina mene suunnitelmien mukaan, sillä tänä keväänä päätin, että haluan samaan paikkaan varjopuutarhan. Siitä tulisi ihana, eikä paikasta tarvitse enää leikata nurmikkoa. Ihana erilaisten varjoperennojen lehtimallien ja värien leikki. Jonnekin voisi laittaa paikan istuskeluun ja varjopuutarhan polku! Siitä tulee ihana!
Löysin toisen perennaharrastajan, jolla oli myydä taponlehteä maanpeitekasviksi varjopuutarhaani. Toiselta harrastajalta sain kuunliljoja, neljänneltä saniaisia. Ostin vielä varjoyrttiä ja siinähän sitä jo on perennavalikoimaa. Vasta istutettu nurmi ja apilat on kitketty.
Unelmana helppohoitoinen varjopuutarha
Kaikki eivät kuitenkaan ole olleet samaa mieltä siitä, mitä saan paikkaan istuttaa. Pensasaidassa on rakoja, pari isompaakin, joista naapuruston pitkäkorvat perheineen, fasaani ja muut pörröiset ovat tottuneet liikkumaan. Varsinkin siinä varjopuutarhan kohdassa, jossa on aiemmin ollut pihan eläimille turvallinen hoitamaton pusikko.
On hyvä lukea ja toteuttaa ohjeita varjopuutarhan perustamisesta: laita pohjalle pahvi, sitten multa ja varjoisaan penkkiin sopivat istutukset. Kuinka helpolta se kuulostaa. Mutta entä jos joku kaivaa taimet ja pahvitkin maasta? Mitä sen jälkeen? Pahvit takaisin, lisää multaa ja kesälomat peruttu jokailtaisten uudelleenistutusten takia? Kuka näihin antaa ohjeita?
Ah. Päätin kuitenkin luottaa tulevaan. Paikkaan tulee pieni jyrsijäaita ainakin. Ennen jyrsijäaitaa en tee uusia perennahankintoja. Linnunpelättimet asensin ja ne ovat vähäksi aikaa vähentäneet lentoliikennettä. Lisäsin multaa kahden päivän kitkemisurakan jälkeen. Yöllä taas oli joku kaivanut mullan seasta pahveja esille. Joku kutsuu niitä lentäviksi rotiksi. Hermoihin auttaa, kun aamulla istahtaa kahvikupin ääreen kuuntelemaan linnunlaulua. Ehkä se vielä tästä, linnut laulavat kauniisti.
Osa taponlehdistä on juurtunut hyvin. Kuunliljoista osa on pupujen katkomia, mutta osa jopa kukkii. Ainakin juuret ovat vielä tallella niissä ja saniaisissa. Lapsi sai eilen luvan kanssa leikata katkotut saniaisen lehdet ja laittaa taimien viereen lopulliseen lepopaikkaansa. Tappio on myönnetty, tuhot siivottu ja toimintasuunnitelma on valmiina.
Perennoja varjopuutarhaan
Aloin taas haaveilla erilaista varjoperennoista, jotka nyt mahtuvat paikkoihin joista edelliset taimet on syöty, revitty tai katkottu: rotkolemmikkiä, valkotäpläimikkää, syyskimikkiä ja majesteettista valeangervoa, joka nousisi selkä suorana taponlehtimerestä haistelemaan kesäilmaa, joka hänelle kuuluu.
Lue muut artikkelini täältä:
Suti, saha ja sokeri 
Jätä kommentti