Kateellisena katselen puutarhojen omenapuita. Niiden oksilla nuokkuu hedelmiä piha-aidan päällä, ja muutama omena on pudonnut tienpientareelle. Joillakin vielä onnellisimmilla on sama tilanne päärynöiden kanssa.
Kotipihallamme kasvaa monta omenapuuta, mutta mikään niistä ei ole tuottanut yhtään hedelmää. Paitsi koristeomenapuu, jonka pikkuruisia omenoita maistelimme. Joku taisi varoittaa, ettei niitä saisi syödä. Hengissä vielä ollaan kuitenkin.
Yhtä hengissä kuin yksi kirvojen runnoma omenapuu.
Miksi omenapuut eivät tuottaneet satoa?
Seuraavana keväänä omenapuut saavat enemmän ravinteita, josko se auttaisi kukintaansa ja satoon.
Kirsikoiden kukinta-aikaan kuulin kotipihalla sanonnan, jonka mukaan Lähi-idässä ajatellaan tuulisen sään kukinta-aikana tarkoittavan, ettei hedelmiä tule. En tiedä, pitääkö se paikkansa, mutta yhtään kirsikkaa ei tänä vuonna tullut. Eivätkä omenapuut edes kukkineet – lukuun ottamatta pihan perällä kasvavaa purppuraomenapuuta.
En ole ollut istuttamassa kaikkia omenapuita, joten en osaa sanoa, onko niillä riittävästi multaa. Puutarhamme maaperä on osittain hyvinkin multavaa, mutta yhtä puuta istuttaessamme kaivoimme maasta ämpäritolkulla hiekkaa. Korvasimme sen mullalla.
Olen lukenut, että tällainen voi joskus muodostaa maahan vettä keräävän kerroksen, jos istutuskuopan maa poikkeaa paljon ympäröivästä maasta. Ylimääräinen vesi ei välttämättä pääse poistumaan odotetusti.
En ole kuitenkaan vielä luovuttamassa omenapuiden suhteen. Sekoitin uuteen multaan hieman hiekkaa, jotta maa ei olisi ominaisuuksiltaan liian erilaista ympäröivään maahan nähden. Tällaisia multasekoituksia olen tehnyt enemmän sisäkukille, kun taas ulkona mennään pääasiassa luonnonmukaisella meiningillä.
Keväällä istuttaessani laitoin istutuskuopan pohjalle kanankakkaa. Ideaalitilanteessa voisin hyödyntää myös haketettuja oksia, jotka maatuvat pikkuhiljaa. En ole maan lannoittamisen ammattilainen, mutta olen parhaani mukaan yrittänyt opiskella aiheesta.
Omenapuiden ja aronia-aidan välissä on noin neljä metriä tilaa. Yhdessä kohdassa oli tänne muuttaessamme puunkanto. Luin, ettei vanhan puun paikalle ehkä kannata istuttaa uutta. Pienellä pihalla vaihtoehtoja ei kuitenkaan aina ole. Saimme sentään istutettua uuden puun hieman sivuun vanhan kannon paikasta.
Kolmesataa perennaa yhdessä kesässä
Omenoiden hedelmiin palatakseni: ehkä onkin hyvä, ettei omenoita, päärynöitä, kirsikoita ja luumuja tullut. Tänä kesänä olemme istuttaneet kolmisen sataa perennaa.
Kun tuon määrän kirjoittaa, se kuulostaa ihan jonkun toisen elämältä. Uskomatonta, minne ne kaikki ovat mahtuneet!
Olemme tehneet uusia perennapenkkejä pihan jokaiseen kulmaan. Kuivana keväänä kastelimme, kastelimme ja kastelimme. Olemme myös tapelleet eläinten kanssa taimien istutuspaikoista. Minä istutin, linnut repivät taimia ylös ja minä istutin uudelleen.
Puutarhan rakentaminen on välillä sellaista: raastavaa luonnon kanssa tappelua.
190 kukkasipulia ja syksyn viimeiset puutarhatyöt
Kun kesällä tilaamamme 190 kevätsipulia syksyllä saapuivat, ei niiden istuttaminen enää kauheasti kiinnostanut. Aloin kuitenkin hommiin, koska eihän niitä voi istuttamattakaan jättää.
Pian sain apua. Porakoneella tehtynä 190 reiän tekeminen ei tuntunutkaan niin pahalta kuin istutuslapiolla kaivaminen.
Syksyn puutarhatöihin kuuluvat vielä pelargonioiden ja daalioiden talvetus. Pelargoinen talvetuksesta voi lukea täältä ja daalioiden täältä. Vaahtera on sylkäissyt sivupihan täyteen kämmenen kokoisia lehtiä, joita siirtelen lehtikompostiin, jos jaksan.
Muuten taidan keskittyä nauttimaan syksystä.
Tänä vuonna ei onneksi tarvitse säilöä omenoita, kirsikoita tai päärynöitä. Olkoon siinä opeteltavaa tuleville vuosille.
Muut puutarha-aiheiset julkaisuni löydät yläkulman valikosta kohdasta, jossa lukee blogi. <3
Vastaa