Miten pelargoniat saa säilymään seuraavaan kevääseen?
Pelargoniasta tulee mieleen idyllinen rintamamiestalon eteinen. Syksyllä pelargoniat ovat pitkään kukassa, ja jos talvella paikka ei jäädy, ne saavat olla siellä koko talven. Keväällä niille on jo valmiina paikka, jossa voivat herätä uuteen kasvuun. Tällainen mielikuva mielessä olen kasvattanut pelargoneja.
Ehkä toiveissa oli asuntoa etsiessä juuri vanha rintamamiestalo. Ymmärsimme kuitenkin jo alussa, että voimavarat eivät riitä rintamamiestalon perusteelliseen remontointiin. Kun eteemme tuli uudempi omakotitalo, jolle ei tarvinnut heti tehdä suurempia remontteja, tartuimme mahdollisuuteen.
Mutta miten pelargoniat oikein saadaan selviämään seuraavaan vuoteen?
Pelargoniat talvetukseen
Aloin miettiä pelargonioiden talvetusta pian tänne muuton jälkeen. Syksyllä pelargoniat ovat kaupoissa halpoja, ja taisipa talokaupan mukana tulla yksi tulipunainen pelakuukin. En tiedä, kuinka yleinen nimi tuo on, mutta mummoni taisi kutsua näitä tuttavallisemmin pelakuiksi.
Pelargonioiden talvisäilytykseen on monenlaisia tapoja. Toiset säilyttävät niitä pusseissa lämpimässä autotallissa, osa tuo kasvit sisälle kasvivalon alle ja osa vie ne kellariin mustassa pussissa. Pelargonia on sitkeä kasvi, ja huhu kertoo, että joku on unohtanut yhden oksan kaapin päälle, missä se on alkanut kukkia. Ilman juuria, ilman vettä, pelkkänä pistokkaana.
Ihan näin uhkarohkeaa kasvien säilytystä en kuitenkaan suosittele.
Ensimmäinen talvi varaston ikkunalla
Tärkeintä pelargonioiden talvisäilytyksessä on oman kokemukseni mukaan se, ettei juuripaakku pääse täysin kuivumaan.
Ensimmäistä talvea varten tein itse käsin amppeleita ja laitoin ne kaikki roikkumaan varaston ikkunan lähelle. Se oli hirveän iso työ. Kattoon piti asentaa koukut niin, että kaikki kasvit saivat edes jonkin verran valoa varaston ainoasta ikkunasta.
Varaston lämmitys on säädetty niin, ettei lämpötila pääse talvella pakkasen puolelle.
Osa saviruukuista oli kuitenkin niin täynnä juuria, että niiden kastelu oli hankalaa. Vesi käväisi mullan pinnalla ja valui saman tien ruukusta ulos. Myös isommissa ruukuissa kasvavat pelargoniat tarvitsevat vettä. Ne säilyivät talven yli.
Ainakaan meillä pelargoniat eivät selviä koko talvea varastossa ilman kastelua. En tarkoita tietenkään yhtä aktiivista kastelua kuin kesällä. Kasvien kasvua on tarkoitus hidastaa talveksi, etenkin silloin, kun niitä ei pysty kasvattamaan sisällä kasvivalon alla.
Pelargonioiden talvisäilytys vaatii siis jonkinlaista tasapainoilua. Kasvit eivät saa kasvaa täyttä vauhtia, mutta toisaalta niitä ei voi unohtaa kokonaan kuivumaan.
Ensimmäisen talven opit
Ensimmäisen talvetusvuoden jälkeen otin taimista paljon pistokkaita. Kun leikkasin säilytyksessä olleet pelargoniat maaliskuussa melko reippaasti tapiksi, ajattelin, että samalla olisi hyvä ottaa pistokkaita.
Toivoin taimille tuuheaa kasvua enkä halunnut jättää jäljelle pitkiä ja honteloita kasvustoja.
Talvisäilytettyjen pelargonioiden kasvu oli ensimmäisenä kesänä hyvää. Maaliskuussa otettujen pistokkaiden kanssa kävi kuitenkin toisin.
Ne kaikki mätänivät.
Ajattelin itse, että syynä oli liian vähäinen valo. Maaliskuussa kasvit ehkä tarvitsevat jo enemmän valoa kuin mitä luonnonvalo meidän oloissamme tarjoaa, eikä meillä siinä vaiheessa ollut kasvivaloja. Lisäksi ehkä talven säilytyksessä olleet varret eivät ehkä ole parhaimmassa kunnossa.
Joka tapauksessa pistokkaiden ottaminen seuraavana vuonna ei enää kiinnostanut samalla tavalla. Ehkä paras aika ottaa pelargonioista pistokkaita onkin kasvukauden aikana, kun valoa ja lämpöä on riittävästi.
Seuraavan vuoden pistokkaiden ottamiseen vaikutti myös kasvien kunto. Talvisäilytyksessä olleet pelargonit olivat melko säälittävän näköisiä, koska ne olivat päässeet talven aikana liian kuiviksi. Suurin osa ei enää lähtenyt kasvamaan.
Toisena vuonna kokeilimme toisin
Näistä kokemuksista viisastuneina laitoimme tänä vuonna kaikki kasvit yhteen isompaan ruukkuun, jossa kosteus säilyy paremmin ja mullan kosteutta on helpompi tarkkailla.
Otin pelargonien juurakot kesäkasvatusruukuista pois, pienensin osan taimien multapaakkuja ja laitoin lopulta kaikki samaan isoon, pohjareiälliseen ruukkuun.
Nostimme ruukun tuolille varaston ikkunan alle, jotta se saa edes jonkin verran luonnonvaloa.
Tällä kertaa ajatus on siis pitää pelargoniat yhdessä ruukussa ja seurata mullan kosteutta hieman tarkemmin. Ensimmäisen talven jälkeen tiedän ainakin sen, ettei näitä kasveja kannata päästää kokonaan kuivumaan.
Kahden vuoden kokemuksella pelargonioiden talvetus on edelleen enemmän kokeilua kuin täydellisesti hallussa oleva taito. Ensimmäisenä vuonna kokeilin yhtä tapaa ja opin siitä kantapään kautta. Toisena vuonna muutin järjestelyä.
Ehkä juuri siinä onkin puutarhaharrastuksen viehätys: joka vuosi voi kokeilla jotain vähän eri tavalla ja katsoa, mitä siitä seuraa.
Lue muita puutarha-aiheisia artikkeleita täällä:
Vastaa