Meillä on omakotitalon pihalla 51 askeleen aroniapensasaita.
Kyllä. Viisikymmentäyksi.
Ja vuosien mittaan olen tullut siihen tulokseen, että näin pitkän pensasaidan alla ei yksinkertaisesti kannata käyttää elämää rikkaruohojen kitkemiseen.
Aroniapensasaidasta oli nimittäin osasta kohtaa tullut leveä ja ränsistynyt. Yhdestä kohtaa edelliset asukkaat olivat leikanneet sen matalaksi, ja kasvaminen oli aloitettu uudelleen. Minulla on kirjaimellisesti ollut syksyisin pää pusikossa. Jopa naapurit ovat tulleet kysymään, että mikä ihme siellä oikein on homman nimi.
Miksi aroniapensasaitaa leikataan?
Aroniapensasta voi kasvattaa vapaasti kasvavana aidanteena, mutta meillä se on leikattu muotoonsa muutamastakin syystä.
Ensimmäinen syy on se, että vanha pensas haurastuu keskeltä. Talvella aurauslumi saattaa kaataa pensasta nurin ja parhaimmassa tapauksessa seurauksena on vain vino pensas, pahimmassa tapauksessa katkenneita oksia.
Toinen syy on ihan käytännöllinen: meillä on tarve pitää pensaat huolitellun näköisinä ja samalla pitää aita melko pienellä pihalla omalla paikallaan.
Vuosien mittaan huomasimme myös, että aroniapensaan runkoja oli kummallisesti katkennut ja kuollut juuresta. Joitakin näistä rungoista pidimme vuoden verran paikoillaan siinä toivossa, että ne kuitenkin lähtisivät vielä kasvamaan.
Eivät lähteneet.
Kasvaminen vain hidastuu, jos kuollutta oksaa ei poista. Epäilimme runkokuolemien syyllisiksi myyriä, joiden karkottamisesta olen kirjoittanut täällä.
Kun aroniapensas oli saanut syksyisen ilmeen kohotuksen parin ihmisen, aitaleikkurin ja A-tikkaiden avustuksella, oli aika siirtyä seuraavaan urakkaan.
Pensasaidan alustan kitkemiseen.
Pensasaidan alla kitkeminen ei ole lempipuuhaani
Parhaimmassa tapauksessa siirtelin omalla päälläni alimpia oksia, jotta mahduin pensaan alle kitkemään.
Tällainen kitkeminen on nimittäin sen verran kamalaa, ettei edes kyykyssä oleminen riitä. Pitää laittaa polvet multaan ja poski nurmikkoa vasten, jotta yltää niihin pirullisiin heiniin, voikukkiin, rantaminttuihin ja hermoja kivistävään maahumalaan.
Miten edes voi olla olemassa maanpeitekasvi, joka leviää, mutta ei peitä sitä kohtaa, johon se on istutettu? Mikä maanpeitekasvi se sellainen on?
Tässä vaiheessa päätin, että pensasaidan alle tarvitaan maanpeitekasveja.
Sellaisia, jotka oikeasti peittävät maan.
Rönsyakankaali pensasaidan alle maanpeitekasviksi
Ajatuksena on siis istuttaa aroniapensasaidan alle maanpeiteperennaa, jotta tämän sortin kitkemishommia olisi jatkossa mahdollisimman vähän.
Saman pensaan varjon puolelle olen istuttanut hopeatäpläpeippiä. Voit luke siihen liittyvän jutun täältä. Auringon puolelle päätin kokeilla rönsyakankaalia. Ajattelin, että pimeässä ja varjossa tummalehtinen akankaali ei välttämättä ole paras ratkaisu, joten toiselle puolelle valikoitui siksi valoisampaa maanpeitekasvia.
Rönsyakankaali on maanpeiteperenna, jonka pitäisi pärjätä aroniapensaan juurella. Sen siniset kukat ovat kauniit ja parhaassa tapauksessa kasvi leviää niin, että se täyttää oman kasvupaikkansa eikä rikkaruohoille jää niin paljon tilaa vallata maata.
Tämä on ainakin suunnitelma.
Keväällä sitten nähdään, miten suunnitelman kanssa käy.
Rönsyakankaalin jakaminen on helppo tapa saada lisää taimia
Sain ostettua rönsyakankaalia muutamalta kanssapuutarhaharrastajalta ja syksyn tullen löysin vielä kolme tainta kaupan alennusmyynneistä.
Taimet olivat kaikki hyvin juurtuneita, mutta osassa oli selvästi enemmän juurellisia, jaettavia taimia kuin toisissa. Jos kesää olisi vielä jäljellä, olisin voinut itse juurrutella lisää taimia, mutta nyt syksyllä aikaa ei ole hukattavaksi. Taimet on tärkeää saada maahan, jotta ne ehtivät juurtua mahdollisimman hyvin ennen talvea.
Ja tässä tulee se ilmainen vinkki, jonka vuoksi perennoja ei tarvitse ostaa aina kaupasta uusia jokaiseen istutuspaikkaan:
hyvin juurtuneita perennoja voi jakaa ja istuttaa useampaan paikkaan.
Osan rönsyakankaalen taimista jaoin käsin. Murensin juurakosta palasia irti niin, että jokaiseen uuteen taimeen jäi edes jonkin verran juuria.
Näin yhdestä taimesta saa useamman uuden istutettavan palan.
Näin jaoin rönsyakankaalen juurakkoa
Kaupan rönsyakankaalen taimet olivat hieman hankalampia jakaa, koska niissä oli enemmän juuria.
Aiemmin olen saanut pienittyä taimia kätevästi myös vesiletkun avulla. Ensin multa huuhdellaan juurista pois, jolloin juurakon rakenteen näkee paremmin ja sopivat jakokohdat löytyvät helpommin.
Nyt päätin kuitenkin kylmästä säästä ja mukavuudenhalusta johtuen irrotella multaa ihan ämpärissä olevan veden avulla.
Se toimi sekin.
Perennojen juurien pesemisessä on muutenkin yksi hyvä puoli: samalla voi tarkistaa, ettei taimien mukana kulkeudu omalle pihalle kutsumattomia vieraita.
Ei ole nimittäin kauaa siitä, kun näimme espanjansiruetanan taimimyymälässä. Pyysimme myyjää katsomaan sitä.
Myyjä otti kuvan etanasta kynän kanssa. Kynä oli pienempi kuin etana. Siinä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että juurien peseminen ennen istuttamista ei ehkä olekaan ihan huono ajatus. Espanjansiruetanan hengitysaukko näyttää siltä, kun etana olisi juuri ja juuri selvinnyt ison arven kanssa sodasta. Näkyä ei ihan heti unohda.
Näin jaat perennat
- Nosta hyvin juurtunut perenna maasta tai purkista.
- Poista tai huuhtele multaa juurakon ympäriltä, jotta näet, mistä kasvin voi jakaa.
- Irrota juurakosta sopivan kokoisia palasia käsin.
- Huolehdi, että jokaiseen uuteen taimeen jää juuria.
- Istuta uudet taimet mahdollisimman pian.
- Kastele istutuksen jälkeen.
Jaoin taimet ja istutin ne pensasaidan alle
Juurakoiden pesemisen jälkeen istutin taimet niihin kohtiin, joissa ei vielä ollut kasvia. Olin aikaisemmin istuttanut rönsyakankaalen taimia noin puolentoista metrin välein. Sen jälkeen istutin uusia taimia näiden väleihin ja nyt viimeisenä paikkasin vielä pisimpiä taimivälejä.
Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä muistaa yksi asia. Kaikilla ei ole syksyllä yhtäkkiä paria sataa maanpeiteperennan taimea odottamassa istutusta. Eikä niitä usein ole edes siellä kaupassa enää syksyllä.
Eikä tarvitsekaan olla.
Tällaiset suunnitelmat etenevät ihan hyvin pikkuhiljaa.
Kun uusia taimia saa hankittua, niitä voi jakaa. Kun rönsyakankaali tekee uusia rönsyjä ja uusia juurtuneita taimia ilmestyy, niitä voi siirtää kohtiin, joissa taimiväli on vielä liian suuri.
Näin yhdestä kasvista alkaa vähitellen tulla useampi.
Ja kun taimet kasvavat ja täyttävät alustan, toivottavasti myös kitkemisen määrä vähenee.
Se on tässä projektissa oikeastaan koko idea.
Nyt odotan, mitä pensasaidan alla tapahtuu
Tässä vaiheessa työ on tehty ja ei voi kun odottaa kasvun ihmettä.
Keväällä näkee, miten hyvin taimet lähtevät kasvuun, ovatko ne juurtuneet, kuinka paljon ne leviävät ja ennen kaikkea: alkavatko ne oikeasti peittää aroniapensasaidan alustan niin tehokkaasti, että voin vähentää siellä konttaamista.
Koska jos 51 askeleen aroniapensasaidan alla ei tarvitse enää maata poski nurmikossa rikkaruohoja kitkemässä, pidän sitä melko onnistuneena puutarhaprojektina. Naapureille en kuitenkaan vielä voi luvata, että minua ei sieltä löytäisi vielä kitkemishommista.
Ja jos rönsyakankaali alkaa levitä vielä niin, että saan siitä uusia taimia muuallekin puutarhaan, aina parempi.
Yksi taimi, monta uutta tainta ja toivottavasti tulevaisuudessa vähän vähemmän kitkemistä.
Sitä minä lähdin tällä projektilla tavoittelemaan.
Lue muut puutarha-aiheiset artikkelini täältä:
-
Perennojen jakaminen – näin lisään rönsyakankaalia aroniapensaan alle
Meillä on omakotitalon pihalla 51 askeleen aroniapensasaita. Kyllä. Viisikymmentäyksi. Ja vuosien mittaan olen tullut siihen tulokseen, että näin pitkän pensasaidan alla ei yksinkertaisesti kannata käyttää elämää rikkaruohojen kitkemiseen. Aroniapensasaidasta oli nimittäin osasta kohtaa tullut leveä ja ränsistynyt. Yhdestä kohtaa edelliset asukkaat olivat leikanneet sen matalaksi, ja kasvaminen oli aloitettu uudelleen. Minulla on kirjaimellisesti ollut syksyisin…
Vastaa