Vanha perennapenkki on paras kunnostaa siten, että ajaa siimaleikkurilla tai ruohonleikkurilla kaiken alas ja latoo pahvia kukkapenkin raadon päälle. Pahvin päälle kaupasta pussimultaa ja halutut taimet sitten voi istuttaa siihen ostomultaan. Tulee samalla vaivalla kohopenkki, josta melkein kaikki perennat pitävät.
Todellisuus ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista. Meillä kukkapenkissä kasvoi lamokatajaa, kituvia ruusuja, vuorenkilpeä, heinää, erilaisia punakukkaisia angervoja, norjanangervoa ja montaa eri perennalajiketta. Kaikki nämä sekaisin.
Perennapenkin kunnostus aloitettiin lopulta siten, että ensimmäisenä vuonna emme tehneet juuri mitään. Bongasimme heinikon seasta kasveja, jotka mahdollisesti haluaisimme säästää. Juolavehnän kitkeminen oli mahdotonta, joten leikkelimme siimaleikkurilla niitä ainakin lyhyemmäksi. Keväällä ruohon päällä olevien käytävien perusteella epäilen, että kukkapenkissä asui jopa maamyyrä. Loppukesällä ajoimme ruohonleikkurilla koko perennapenkin lyhyeksi. Talvi sai tulla.
Keväällä maan sulettua kaivoimme pensaat ja säilytettävät perennat. Taisipa siinä maa välillä jäätyä uudelleen ja työ viivästyi. Osa pensaista lahjoitettiin uuteen kotiin. Ei olisi jaksanut siinä rytäkässä alkaa pelastamaan kuin yksittäisiä perennoja toiseen perennapenkkiin. Penkin pinnalta kuorittiin rautalapiolla juurituppoja suoraan peräkärryyn. Jäljelle jäänyt maa käännettiin, alle laitoimme pihalta syksyllä haravoituja lehtiä, oksia ja kompostimultaa. Maanparannusta luonnollisesti.
Meillä perennapenkin kunnostukseen kuului lisäksi kivimuurin kunnostus. irroitin kivet ja ladoin ne uudelleen siten, että kivet kivet eivät olleet sattumanvaraisessa järjestyksessä. Yhteen reunaan tein kokonaan uuden reunan pihalta löytyneistä kivistä. Tässä kuva siitä.
Pikkupudjetin perennapenkki vaati samaan aikaan sisällä siemenestä istutettavien perennojen hoitoa. Siemenien ostaminen ja unelmoiminen oli talvella ihanaa, mutta toimistohiiren lapiotyöt ja juurien kerääminen mullasta kyykkien tuntui melko raskaalta. Suihkuttelin pikkutaimet ennen nukkumaan menoa ja karaisin kasvit laittamalla ne ensin kasvihuoneeseen.
Kukkia istuttaessa harakat kävivät nokkimassa taimipurkkeja. Siinä kukkapenkissä kyykkiessä peruutin varmasti monen taimen päälle ja mietin syvästi elämänvalintojani ja että ensi kerralla laitetaan ruohonleikkurilla ajon jälkeen pintaan pahvi ja ostomulta.
Mutta tulipahan tehtyä. Uusiksi ei tarvitse tehdä. Nyt on kova urakka saada perennojen taimet kasvamaan. Alla kuva perennapenkistä nyt. Näyttää melko pahalta, koska taimet ovat pieniä ja osa puuttuu kokonaan.
Näin lopuksi haluaisin tietää, jos sinulla on hyviä vinkkejä vanhan perennapenkin uudistamiseen?
Lue myös blogiteksti yhteisöllisestä puutarhanhoidosta: https://sutisahajasokeri.com/2026/06/07/yhteisollista-puutarhanhoitoa/
Suti, saha ja sokeri 
Jätä kommentti